Pisteliäät uudenvuoden terveiset!

Tämä pikku kaktus oli yllättävänkin nopea tehdä. Sain siihen jonkin verran mallia Ana Paula Rimoli -nimisen amigurumikirjailijan blogista. Tosin tein omasta kaktuksestani vähän värikkäämmän ja isomman sekä virkkasin sille kukkasen koristeeksi. Näin jälkikäteen ajatellen myös punainen ketjusilmukkarusetti kaktuksen "kaulassa" voisi näyttää kivalta, mutta kaktus on jo lähtenyt uuteen kotiin. Oranssin ruukun reunan tein alkuperäisohjeesta poiketen yksinkertaisemmin virkkaamalla jälkikäteen silmukoita ketjuksi kiinni värien vaihtumiskohtaan.

Materiaaleista sen verran, että usein amigurumiohjeissa kehotetaan täyttämään amigurumi alaosastaan muovipelleteillä tms. pystyssä pysymisen helpottamiseksi. Itse olen havainnut, että pienet valkoiset kivet eli ruukkukate ajaa hyvin saman asian. Amigurumikaktuksen täytteeksi se sopii toki erityisen hyvin.;) Kaktuksen oranssi ruukku on Novitan 7:ää veljestä.

Suosittelen muuten Ana Paula Rimolin blogia ja hänen kirjoittamiaan kirjoja, joita löytyy kirjastostakin. Blogissa on tarjolla jonkin verran ilmaisiakin ohjeita, vaikka muuten hän myy ohjeitaan Etsyyn perustamansa kaupan kautta.

Amigurumeja blogin ulkopuolelta

Olen ollut aika laiska ottamaan kuvia nyt syksyn aikana tekemistäni amigurumeista. Mutta virkkaustahti on pysynyt tiiviinä. Olen ollut mukana tekemässä Turun pääkirjastoon näyttelyä, jossa minulta on esillä arviolta noin viitisentoista amigurumia, joukossa pari tässäkin blogissa kuvattua otusta. Yhteensä näytteillä olevia amigurumeja on viisi vitriinillistä, mukana myös valikoima amigurumikirjoja. Tervetuloa tutustumaan!

Ei pöllömpää

 

Olen aika ylpeä tästä pikku pöllöstä, joka koostuu monesta pienestä osasta:  pää, vartalo, siivet, kaksi jalkaa, nokka, korva, askartelusilmiin virkatut sisä- ja ulkoreunat ja vielä amerikkalaistyyppisen valmistujaislakin kolme erillistä osaa. Lopputulos on kuitenkin aika mukava, vaikka toki hiukan erinäköinen kuin esikuvansa amerikkalaisen villakehräämön Lion Brand Yarn Companyn sivuilla. Pöllö saattaisi sopia hyvin suomalaisenkin opiskelijan valmistujaislahjaksi. Aivan itsestään se ei kuitenkaan seiso aloillaan, joten käytössä sen voisi ripustaa vaikkapa langasta roikkumaan tai asetella kauniisti kirjapinoa vasten.

Valtava valas?

 

Tämä pikkuvalas ei ole luonnollisessa koossaankaan juuri ylläolevaa kuvaa suurempi. Alkuperäinen ohje löytyy virkkaussuunnittelija June Gilbankin sivustolta, jolla on muutamia muitakin ilmaisohjeita. Tosin kuten kuvasta näkyy, oma pikkuvalaani on hieman muokattu (eikä ihan niin virtaviivainen) versio. Ajatus on kuitenkin sama eli valas tehdään yhtenä kappaleena eikä osia tarvitse enää erikseen neuloa yhteen, mikä on mielestäni se työläin osuus amigurumien teossa. Valas sopisi hyvin vaikkapa kissan leluksi, tosin silloin sen silmät olisi parasta kirjoa neulelangalla.

Etana, etana, näytä sarves...

Tämä iloinen etana on odotellut täyttämistä ja kokoamista jo kotvan aikaa, joten eipä ihme, että se hymyilee nyt niin leveästi.;) Eetu Etanan serkkupojat Slippy ja Slimy löytyvät Annie Obaachanin kirjasta Super Cute: 25 Amigurumi Animals to Make. Etanan kuori on tehty virkkaamalla 40 ketjusilmukan pituinen ja kolmen kiinteillä silmukoilla virkatun rivin levyinen kaistale ja ompelemalla se tiukasti rullalle etanan selkään. Tosin virkkasin itse lopuksi vielä kaistaleen päähän lisää pituutta, jotta kuoresta tuli hiukan isompi. Kaikki etanassa käyttämäni langat ovat Fleur-akryylilankaa. Kuvassa Eetu nojailee lungisti yrttiruukkuun, mutta sen saisi varmasti pysymään itsekseenkin pystyssä nenälleen keikahtamatta, jos täyttäisi pöytää vasten tulevan vartalon osan jollain vanua paljon raskaammalla, vaikka sitten pienillä metallikuulilla.

Tuomo Tursas

Tämän iloisen mustekalaveikon tekemisessä haastavinta oli kaikkien kahdeksan lonkeron sovittaminen kauniiseen riviin. Se oli jo saada nimekseen Seppo Seitsenlonkeroinen, mutta ajatus tuntui lopulta liian traagiselta, kun Wikipediakin tiesi kertoa, että mustekalat jakautuvat vain kahdeksan- ja kymmenlonkeroisiin alalajeihin. Kahdeksanlonkeroisia ovat tursaat ja vampyyritursaat.

Mustekalan ohje on Nicki Trenchin kirjasta Supersöpöt maskotit: yli 35 valloittavaa virkkuuohjetta (suom. Mirkka Santala). Amigurumivillityksen leviämistä Suomeenkin kuvastaa hyvin se, että tämän vuonna 2009 julkaistun kirjan ensimmäinen painos on jo loppuunmyyty.

Kirjassa jokaiselle amigurumille on annettu hauska nimi ja ohjeen yhteyteen on liitetty pieni tarina. Mustekalan nimi on Martti Mustekala, mutta pienten muokkausten jälkeen olen päättänyt ristiä oman yksilöni Tuomo Tursaaksi. Lankoina olen käyttänyt vaaleansinistä Fleur-lankaa mustekalan vartaloon, valkoista Katia Promo Fin -lankaa merimieslakkiin ja tummansinistä Nalle-lankaa suun ja merimieslakin ankkurin kirjomiseen.

Tukka hyvin?

Myös tämä vihreäpäinen porkkana on lähdössä maailmalle: se tulee tuparilahjan koristeeksi. Porkkanan lehdet ja suu ovat samaa vihreää Fleur-lankaa ja mustaa Katia Promo Fin -lankaa kuin mansikassakin, oranssi sen sijaan on vanhaa tuttua Seitsemää Veljestä.

Porkkanan ohjeen olen soveltanut Mia Bengtssonin kirjasta Virka amigurumi: söta små glädjespridare. Kirjasta on myös aivan äskettäin ilmestynyt suomenkielinen käännös.

Mansikoita

Aloitin tämän kesän virkkaukset amigurumimansikoilla. Kuvassa on itse asiassa jo toinen virkkaamani mansikka. Ensimmäinen matkasi synttärisankarin lahjan koristeena Tampereelle, joten pitihän minun virkata vielä itselleni oma.;)

Olen käyttänyt mansikkaan punaista ja vihreää Fleur-akryylilankaa, jota myydään Anttilassa. Akryylia suositellaan usein amigurumeiden materiaaliksi, koska se pitää hyvin muotonsa. Fleur sopii myös paksuudeltaan hyvin amigurumeiden virkkaukseen. Sen sijaan musta Katia Promo Fin -akryylilanka, jolla olen kirjonut mansikalle suun, on mielestäni hiukan liian ohutta varsinaiseen amigurumeiden virkkaukseen. Tai ainakin siitä virkatuista otuksista tulee liiankin pieniä.

Alkuperäinen ohje löytyy norjalaisen Hattalahuttan blogista, jossa on tarjolla myös muutamia muita ilmaisia amigurumiohjeita, toki englanniksi. Ainakin Hattalahuttan tekemät sienet näyttävät oikein lystikkäiltä.

Alku

Postailen tähän blogiin kuvia virkkailemistani amigurumeista ym. omituisista otuksista. Tervetuloa!